torstai 31. lokakuuta 2013

Ei tunne meitä kukaan mennään tunteen tämän mukaan.

Työvaatteet hyi entykkää :( 
Must ei tuu hitsaajaa D:
Konehuonesimulaattori.
Hihii koht on tämäkin kouluviikko ohi! :) Tänään vielä halloweenpartyt panama joessa ja huomenna 4h koulupäivä työsaleilla. Jotenki tykkään tosi paljon täst koulust, siis se ny ois aika perseest jos ei tykkäis ku kert tänne hakenu mut silti :D Koulutehtävien tekoon vois kyl panostaa enemmän ja oikeestaa joka aamu tuntuu silt ettei jaksais lähtee kouluu, mut sinne ku pääsee nii ei se oo olleenkaa nii kamalaa. Meillä on musta ihan paras luokka! Meit on kaks tyttöä, mä ja Silja, ja me tullaan tosi hyvin juttuun ja meil on ain tosi hauskaa ja myös muu meiän luokka on tosi mukava nyt ku on paremmin tutustunu ihmisii. Maanantain ja tiistain meil oli aika teoriapainotteista, mitä ny vähä käytii simulaattoreis ajamas. Keskiviikkona taas oltiin koko päivä työsaleilla ja hitsattiin. Siis miettikää minä hitsaamassa! Ei kyl oikee onnistunu niinku tost kuvast näkyy mut sit ku tein uudestaa ton jutun nii sit onnistus (: Polttoleikattii myös jostai metallist palanen ja kröhöm siit tuli vähän kämänen mut yritys tärkein! Pojat vähä nauro ku olin nii osaamaton ja iha paniikis ku mun kädet likaantus, hups. Tänään si meil oli kansisimulaattoris 2h eli ajettiin vähä laivaa, muuten meni kyl tosi hyvin ainaki omast mielest mitä ny yks purjevene meinas tulla oikeelt kylkee ja lopus törmättii satamas yhtee penkkaa. Si toiset kaks tuntii oltii konehuonesimulaattoris mut siin ei tehty paljon mitään, ehkä enskerral si enemmä. Huomen aattelin si selviytyy kouluu työsaleille pienes krapulas ja  illal taas vähä kattoo rauman yöelämää. 

Toho edellisee postaukseen viitaten mua ahdistaa vieläki. Näin koton yksin olles noi ajatukset pyörii koko ajan mieles ja oon täs käyny vaa-alla vähä liianki useesti ja pieninki painonnousu ahdistaa, vaik tiedän hyvin et paino voi päivänmittaan vaihdella mut ain se toive et josko se ny ois vähemmän ku viimekerralla... 

Mutta ei mulla muuta, ensviikkoon :)
ps. note to myself: älä kirjota pienessä nousuhumalassa blogitekstejä.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Se ainainen onni ohikiitävää, aina yhtä kylmää ja viiltävää.

Hei taas pitkästä aikaa!

Mä en oikee tiedä mistä mä aloittaisin tän kirjottamisen. Tossa viimeviikko oli syyslomaa, minkä mä vietin pyhämaassa/uudessakaupungissa ihan vaa hengaten kavereiden kanssa ja yhet mökkibileetkin olin. Kävin myös torstaina turussa vähän shoppashoppa, kun jostain syystä puolet vanhoista vaatteista on mulle hieman liian isoja, hups. Nyt sitte oli ihanaa päästä takas raumalle, tää oli eka kerta ku mä astun ovesta sisään ja totean että mä oon kotona. Jotenki pikkuhiljaa alkaa tajuamaa et mun elämäni tosiaan on nykyään täällä... Jos totta puhutaan niin mulla ei ole ku vasta pari raumalaista kaveria, ja niitäkää mä en nää oikeen vapaa-ajalla. Mä oon aika varma et mulla olis enemmä kavereita, jos lähtisin mukaan eri juttuihin enkä vaa suuntais koulupäivien jälkee uuteenkaupunkiin ja olis niin kiinni mun ukilaiselämästä ku pakko se nyt on vaa tajuta, että mä oon nykyään ja tulen pari seuraavaaki vuotta olemaan raumalainen :D Emmä silti ukilaisia aio kokonaa unohtaa, onhan siellä mun tuleva kummipoika äitinsä kanssa ja pari muutakin hyvää ystävää.

Uudessakaupungissa myös asuu eräs miespuolinen henkilö, mikä on mua viimiset pari kuukautta sinne vetänyt ja vetää vieläkin, mut mun on pakko vaa yrittää vastustaa. Tiedän et tää henkilö tulee lukemaan tän tekstin, mutta ei mua haittaa, koska luulen et se tietää nää jutut muutenki ja oon pahoillani jos jotenki loukkaan sitä mut mun on pakko vaa purkaa jonnekkin. Meillä oli siis juttua tuossa vähän aikaan, mutta mukaan tuli kolmas henkilö ja mä tietenkin olin mustasukkainen, mitä mä olen aika helposti. No kuitenkin me alettiin etääntyä toisistamme mun jatkuvan turhan kiukuttelun takia ja lopulta tän jätkän mielestä ois parempi et ollaa vaa kavereita. Kuiteski mulle paljastus että tää henkilö oli säätäny sen toisen tytön kanssa samalla ku oli ollu mun kanssa ja kuulema se oli sillo meiä jutun aikana vielä epävarmaa. Sitten se taisi tullakkin varmemmaksi ja tsädäm, mua ei enää tarvittu. Tällä hetkellä tää jätkä seurustelee ton tytön kanssa, vaikka mulle sanos ettei halua ikinä seurustella. Mulla on jotenki niin petetty olo, muhun on tän viimisen kuukauden aikana sattunu niin vitusti, mä olen itkeny monet illat itteni uneen niin ettei kyyneleitä vaan enää tule. Kavereille väitän kovasti että kaikki on kunnossa, ja että mä oon niin päässy kyseisestä henkilöstä yli ja elämä jatkuu ja paskat, mä siitä ole mihinkään päässyt. Mä vaan niin toivon että voisin palata ajassa taakseppäin ja tehdä asioita toisin.

Eniten mä tässä vaan ihmettelen että miks mä en kelvannu? Mikä vika mussa oli? Se että oon niin vaikea? Mä en usko että toi on ainoa syy, koska enkö mä sitten ole vaikea kaverinakin? Mut silti, miks? Mulla on menny tän tilanteen takia itsetuntokin taas vaihteeksi aika nollille ja ajatukset pyörii melkein koko ajan laihduttamisessa ja varsinkin siinä että olenko mä niin ruma etten kelpaa kellekkää. Vaaka näytti viimeviikolla vihdoin seiskalla alkavaa lukemaa ja periaattees mulla olis enää pari kiloa nii olisin jonkun käyrän mukaan normaalipainoinen. Muttakun mä en halua olla normaalipainoinen, mä haluan olla laiha ja mä en lopeta ennenku oon tavoitteeni saavuttanu.

Oho tulipas pitkä teksti ja silti tän kaiken vois tiivistää yhteen sanaan; ahdistaa.


Emmin baabe ja tämän tuleva kummitäti

maanantai 7. lokakuuta 2013

Olen rimojani repivä leija, yllä rakkauden raunioiden.


Hihii, perjantaina on mun synttärit! :) Tossa yläpuolella on kaks kuvaa, joista eka on otettu tänään ja jälkimmäinen mun 18-vuotisbileistä, eli vuosi sitten. Kai mä olen vähän muuttunut? Vaa-an mukaan painoa on tippunut 15kg vaikkei siltä tunnukkaa. Hiukset ainaki on tällä hetkellä paljon kivemmat, kiitos Jonin joka värjäs ne tänään ♥ Viimeiseen vuoteen on kyl mahtunut todella paljon; kuten esimerkiksi muutto raumalle, ajokortti ja auto, sekä monta uutta ystävää, joista kaksi on jäänyt mun sydämeen tosi vahvasti. 

Tossa tokassa kuvassa mä olen juuri lukion kolmannen vuoden aloittanu, jolla ei ollu mitään tulevaisuudensuunnitelmia ja joka ei uskonut edes pääsevänsä lukiota läpi ja jolla ei myöskään ollut paljoa kavereita. Ekassa kuvassa taas on omassa asunnossaan asuva nainen, joka opiskelee merikapteeniksi ja jolla on monta hyvää ystävää. Outoa sanoa se näin ääneen, mutta mä oon muuttunu viimisen vuoden aikana tosi paljon samoin kun mun koko elämäni. Mä en kuitenkaan tunnista itteäni kummastakaan kuvasta, mutta onneks niitä yhdistää yksi asia; lihavuus. Mä kuitenkin jatkan taisteluani ja toivon että mun 20-vuotiskuvassa mä oon vihdoin se, mitä mä oon tavotellu; kaunis, vahva ja hoikka. 

Nyt kuiteskin olis mukava bileviikonloppu tiedossa. Perjantaina juhlistan synttäreitäni raumalla, sillä Silja on kovaa vauhtia suunnittelemassa mulle synttäribileitä! Ootan tosi innolla millanen porukka saadaan kasaan ja toivon tutustuvani perjantaina uusiin ihmisiin, koska must tuntuu etten viel tunne raumalt paljon ketään. Lauantaina tarkotus olis sitten viettää synttäreitä ukilaisten kaverieni kanssa, mutta viel on vähän auki että kenen kanssa ja missä, mut varmaankin hauskaa tulee :) 

Kävin tänään shoppaamassa synttärien kunniaksi itselleni uuden mekon, tykkääntykkääntykkään ♥